E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
Kirj.
Mukailemalla suomennettu
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava1908.
Frenckellin Kirjapaino-Osakeyhtiö.
1. Kolme miestä kohtaa toisensa.
2. Arabialainen taru kuningas Salomon kaivoksista.
3. Me pestaamme Umbopan.
4. Norsunpyynnillä.
5. Me matkaamme erämaahan.
6. Vettä! Vettä!
7. Salomon suuri tie.
8. Kukualaisten maassa.
9. Kuningas Twala.
10. Umbopan salaisuus.
11. Kuolintanssi.
12. Me teemme merkkejä ja ihmeitä.
13. Ennen taistelua.
14. Ensimäinen hyökkäys.
15. Twalan kuolema.
16. God on kuolemankielissä.
17. Kuoleman asunnossa.
18. Kuningas Salomon aartehisto.
19. Me joudumme epätoivoon.
20. Jäähyväiset.
21. Muuan kohtaus.
Kolme miestä kohtaa toisensa.
"On oikeastaan varsin omituista, että minä, vanha norsunpyytäjä,rupean kirjoittamaan kirjaa", — näillä sanoin alottaa Allankertomuksensa seikkailuretkestään Kuningas Salomon kaivoksille."Sillä olenhan tosin", jatkaa hän edelleen, "kokenut yhtä ja toistaelämässäni — jo lapsesta alkaen olen itse saanut ansaita leipäni— olen koettanut kaikenlaista metsästystä, sotia ja kullankaivua,mutta kirjailijatointa en koskaan ole erityisesti harjoittanut.Mutta nyt olen kynä aseenani ryhtynyt työhön, ensiksikin koska sekäHenry Curtis että John God niin hartaasti ovat pyytäneet minua sitätekemään ja toiseksi koska kipeä jalkani pakottaa minua pysymäänpaikoillani täällä Durbanissa — ja täytyyhän sitä johonkin ryhtyä.Eikö tämä muuten ole ilkeätä: olen nyt 55 vuoden vanha ja olenampunut 65 jalopeuraa ja sitten täytyy minun istua kököttää täälläsen vuoksi että kuudeskymmeneskuudes, jonka kanssa ottelin, ruhjoivasemman jalkani, niin että se on kuin palanen purutupakkaa!
"Kirjoitushaluni saa kuitenkin hiukan virikettä siitä, ettäkertomus, jota nyt rupean juttelemaan, on ihmeellisin juttu, minkäikimaailmassa olen kuullut. Ja kuten boerit sanovat: sutjes, sutjes— hiljaa hyvää tulee…"
— Ja sitten kertoo norsunpyytäjä yhtymyksestään Henry Curtisin ja
John Godin kanssa ja siitä mitä sitten tapahtui.
* * * * *
Annappas olla — siitä on nyt noin puolitoista vuotta, kun tapasintilanomistaja Curtisin ja kapteeni Godin.
Olin silloin ollut norsunpyynnillä Bamangwato-virran tuolla puolen,mutta onni ei ollut minua suosinut. Norsuja en saanut montakaanja päälle päätteeksi sairastuin kuumetautiin. Heti kun pääsinjotakuinkin jaloilleni, myin kaikki kiluni ja kaluni — pienetvankkurini, härkäni ja vähäisen norsunluuvarastoni — ja matkasinKapkaupunkiin. Viikkokauden kuljeskelin kaupungissa ja päätinsitten lähteä takaisin Nataliin. Tilasin hyttipaikan muutamallaNatalinlaivalla, ja pian kiikuimme hauskasti merellä.
Laivassa oli paljon ihmisiä ja useimmat tulivat aina Englannistaasti. Huomioni kiintyi erityisesti kahteen matkustajaan. Toinenheistä oli ehkä noin kolmenkymmenen ikäinen komea mies; hänellä olimahtavat hartiat ja mainio ryhti. Tuuhea, vaalea tukka ja partamuodostivat kauniin kehyksen hänen uljaille kasvoilleen. Hänensilmänsä olivat suuret ja harmaat. Harvoin näkee meidän päivinämmeniin kaunista miestä; vanhat pohjolan viikingit olivat varmaansamanmuotoisia. Eipä siltä, että m