E-text prepared by Tapio Riikonen
Murhenäytelmä
Kirj.
Suomentanut Juhani Aho
Elämäkerrallisen kokeen kirjoittanut Jalmari Hahl
WSOY, Porvoo, 1907.
Joseph Léopold Sigisbert Hugo oli napoleonilainen upseeri. Hänenpoikansa Victor Marie Hugo syntyi helmikuun 26 päivä 1802 Besançonissa.Victor Hugon kehitys romantikkona alkoi jo varsin varhain. Jo lapsenahän vanhempainsa mukana oleskeli Italiassa ja Espanjassa, ja näidenmaiden luonto ja olot painoivat syvän leimansa pojan rikkaaseenmielikuvitukseen ja sielunelämään. Madridissa Hugon perhe asui vanhassapalatsissa, jonka rakennustyyli ja seinäkuvat vaivuttivatkahdeksanvuotiaan Victorin syvään haaveiluun ja mietiskelyyn. KunNapoleonin veljen, Josephin, asiat Espanjassa kävivät huonosti, palasinuori Victor äitinsä seurassa Parisiin, missä asetuttiin asumaanvanhaan avaran puutarhan ympäröimään taloon, joka sijaitsi yksinäisessäVal-de-Grâcen kaupunginosassa. Poika jäi nyt pitkiksi ajoiksi äidinhoitoon, mikä ainakin pojan kirjallisiin opintoihin nähden oli sangenvapaata ja järjestämätöntä. Nuori Hugo luki valitsematta kaikkiakirjoja, jotka vaan sai käsiinsä, kuten Tacitusta, Vergiliusta,Lucretiusta, Voltairea, Rousseauta, ritari Faublasia y.m. Avarassapuutarhassa hän kuunteli luonnon salaperäistä kuisketta, havaitsivärivivahduksia, valon ja varjon vaihtelua, ja näin yhtyivätluonnonvaikutelmat kirjojen tarjoamiin kuvauksiin ja hänenmielikuvituksensa muuntelemiin henkilöhahmoihin.
Kun hänen isänsä oli palannut kotia, otti hän lastensa kasvatuksenohjat käsiinsä. Hän tahtoi valmistaa poikansa Victorin polyteknilliseenkouluun, mutta Victor aavisti jo silloin tulevaa kutsumustansa jaharrasti etupäässä kirjallisuutta. Hän kirjoitti joukon runoja, jopanäytelmiäkin ja täytti kouluvihkonsa kirjallisilla harjoitelmilla.Vuodelta 1816 on säilynyt hänen muistiinpano-vihkonsa, johon hän onkirjoittanut sanat: "Je veux être Chateaubriand ou rien." [Tahdon ollaChateaubriand taikka en mitään.] Chateaubriand, Ranskan romantisminkantaisä, ja Lamartine olivat tähän aikaan hänen ihanteitaan.Heidän teoksensa olivat hänen esikuvinaan ja heidän veroistaanrunoilijamainetta hän uneksi. Pian hänessä heräsi halu saattaajulkisuuteen nuoren runottarensa antimet. Jo vuonna 1817 hän otti osaaRanskan Akatemian toimeenpanemaan kirjalliseen kilpailuun ja seuraavinavuosina Toulousen kukkaisjuhlien yhteydessä oleviin kirjallisiinkilpailuihin, joista sai kunnianimen "maître des arts".
Hugo hylkäsi nyt matematiikan ja päätti kokonaan antautuakirjallisuuden alalle. Tähän aikaan rupesi Ranskan nuorissa mielissäheräämään voimakkaita taideuudistuspuuhia. Virkeät henget olivatkyllästyneet klassisismin jähmettyneisiin esteettisiin kaavoihin, jaNapoleonin ajan ankara sotilasvalta ja sensuuri oli tukahuttanut kaikkivapaammat ja tuoreemmat kirjalliset vesat. Hugon aikalainen ThéophileGautier antaa tämän ajan nuoresta taideinnostuksesta seuraavankuvauksen: "Nykyiset sukupolvet saattanevat vaivoin kuvitella sitäkuohahtavaa innostusta, joka täytti mielet tällä ajalla; oli vireilläsamanlainen liike kuin renessanssin aikana. Uusi elämänmehu tulvailivoimakkaana. Kaikki iti, joka vesa oli nupuilla, joka silmikko aukeni.Hurmaavat tuoksut levisivät kukista; ilma oli huumaava, ihmiset olivatjuopuneet lyyrillisyydestä ja taiteesta. Tuntui siltä, kuin oltaisiinlöydetty suuri menetetty salaisuus, ja niin olikin laita, oltiinhanjälleen löydetty runous." (Histoire du Romanti