Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Seikkailuromaani
Kirj.
Suomentanut Anni Swan
Otava, Helsinki, 1912.
1. Kuninkaan lapsi.
2. Pablo ja Mariquita.
3. Ryöstö.
4. Verivihollisen vallassa.
5. Kreivi.
6. Pako.
7. Äidin kuva.
8. Maya-soturi.
9. Kuninkaan talo.
10. Koti.
11. Palopaikalla.
12. Takaa-ajo.
13. Rosvot.
14. Vuoristossa.
15. Lähenevä kosto.
16. Kotiin paluu.
17. Mayain kuningas.
Kuninkaan lapsi.
Kaksi ratsastajaa kiiti hurjaa vauhtia jalorotuisilla hevosillaanpitkin Yucatania ja Guatemalaa yhdistävää ylätasankoa, jonkaorjantappurapensaikon ja laihan ruohikon keskeltä kohosi siellätäällä yksinäinen puu.
Tummista kasvoistaan ja tuulessa liehuvista mustista hiuksistaanpäättäen ratsumiehet olivat maan alkuasukkaita. Toinen pitelikäsivarrellaan pientä lasta, jonka hän oli kietonut viittaansa.
Yhä eteenpäin he kiitivät, juoksijoitaan kiirehtien, tulista vauhtiaetelää kohti.
Etäällä siinsi tumma metsänranta ja sen yläpuolella vuorenhuippu,josta tuon tuostakin tuprahti savupilviä.
Viimein oli ratsastajien pakko hiljentää kovasti läähättävienhevostensa vauhtia.
"Kuinka kauan aiot vielä kuljettaa lasta?" kysyi vasemmanpuoleinenratsastaja. Hän oli harteva, synkännäköinen mies ja puhui kieltä,jota Keski-Amerikan lukuisin intiaaniheimo mayat käyttävät.
"Minä kannan sitä, kunnes löydämme turvapaikan, joka sinua, kazike[= päällikkö], miellyttää, en sen kauempaa", vastasi toinen samallakielellä.
"Sinä olet tyhmä kuin vuorilammas, Azual. Pistä tikarisi hänenkurkkuunsa ja heitä hänet menemään, siinä kaikki."
"Azual ei koskaan vuodata kuninkaallista verta", vastasi puhuteltupäättävästi. "Jos henget ovat päättäneet, että nuoren puuman täytyykuolla, on hän kuoleva, mutta ei Azualin käden toimesta. En tahdojoutua ikuiseen pimeyteen."
"On aika tehdä tästä loppu. Anna hänet minulle."
"Älä sinäkään, kazike, tee pahaa kuninkaiden jälkeläiselle. Kaikkimayat jättävät sinut, jos satutat kätesi häneen."
Kazike tuijotti ääneti eteensä vihaisen näköisenä. Viimein hän lausuitylyllä äänellä: "Mitä sitten on tehtävä? Mistä syystä ryöstimmehänet henkemme uhalla tuolta kirotulta Aranalta?"
"Jotta sinusta tulisi kuningas; ja kuningas sinusta tuleekin, kunhanvanhan hallitsijan viimeinen jälkeläinen on saatu tieltäsi. Ei olevälttämätöntä ottaa häneltä henkeä. Anna hänet noille kurjillepunanahoille, jotka asuvat rannikolla, riittää, jos hän nimetönnäkatoaa heidän joukkoonsa."
"Niinkö luulet? Mutta hänellähän on kuninkaan merkki rinnassaan."
Azual säpsähti ja kävi äänettömäksi, mutta hetkisen kuluttua hänsanoi: "Hän kuolkoon, jos jumalat sen sallivat, mutta ei sinun eikäminun käteni toimesta."
Kaziken kasvoille leimahti raivoisa viha hänen kuullessaan toverinsasanat, mutta hän oli ääneti.
He lähestyivät notkoa, joka kasvoi korkeata metsää; sen toisellapuolen sitävastoin jatkui melkein alaston ylätasanko.
Ennenkuin intiaanit ennättivät alas notkoon, he katsahtivat taakseen