Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Johann Wolfgang von Goethe
Suomentanut V. A. Koskenniemi
WSOY, Porvoo, 1922.
Esipuhe
Yö
Onni
Lauluilleni
Sokkosilla
Jo, Friederike, herää!
Löi sydämeni: ratsahille!
Kotka ja kyyhky
Vaeltajan myrskylaulu
Vaeltaja
Prometheus
Resensentti
Muhammedin laulu
Ganymedes
Taiteilijan iltalaulu
Nicolaille
Pyhä mies ja fauni
Metsämiehen iltalaulu
Kaukaiselle armaalle
Ihmisyyden rajat
Lidalle
Jumaluus
Amor ja runottaret
Alppi
Uusi Amor
Malja
Yö-ajatuksia
Harpunsoittajan lauluista
Aamuinen valitus
Legenda
Levoton veri
Terve menoa!
Esikuva
Tunnustus
Harras huokaus
Sotilaan lohdutus
Maailman meno
Hautakirjoitus
Talismani
Nää, tertut täyteläiset —
Jos muodoin tuhansin sa itses peität —
Jälleentapaaminen
Minä kuljen maita manteria —
Mitä siitä, jos sydän sun rauhasi vei —
Te menkää! On iloni mulla —
Minun satulaani te jäädä suokaa —
On perintöosani —
Innostus se, sanonpa teille —
Voi täällä kaikkea —
Sua kompassis johtaa —
Niin pitkälle kuinka oot tullutkaan —
Noin nuoret ne itselleen uskottaa —
Ei mulle ois —
Menis elämä —
Olet muodolla murheisella —
Näin Quidam lausuu —
On sormia —
Me ratsain ristiin rastihin —
Jos mun kanssani —
Typötyhjä —
Jalo mies jos vastahas rikkonut —
Se teko se vasta —
Siis vihdoin painovapaus —
Jos et tahdo —
Oo kohtelias — rahvaallekin —
Tuli suuresta seurasta parhaillaan —
Sa kanna kuormas —
Ilomieliä —
Voit säästää sa vaivasi —
Jos käydä sa tahdot —
Ei kurkota katse korkeimpaan —
Tuhat kärpästä —
Kiitetty olkoon rypäleen jumala —
Suuret ja pienet —
Et toivoa taitais —
Jos tahdot taiten vaeltaa —
Kuka mies —
Että naiset vihaa —
Sitä miestä —
Mitä magneetti pohjoisest' etsiikään?
Koska kumartainkin —
Näin unta —
Sinut armahastas jos erotetaan —
Tääll' oletko taivahan laina —
Saa aistit sekaannusta —
Samalla kertaa »avoimena» ja »salaperäisenä» seisoo Goethe»hämmästyneen maailman edessä» — lainataksemme hänen oman kuvansa»Talvisesta Harzin-matkasta»: avoimena ja yksinkertaisena kuin luonto,jonka näemme ympärillämme kasvavan ja kukoistavan, alati itseään uusienja nuorentaen, mutta myöskin salaperäisenä ja ongelmallisena kuinluonto, joka mustasukkaisesti kätkee meiltä syntynsä ja voimansaselityksen. Hän on samalla kertaa helppo- ja vaikeatajuinen, kevyt jasyvällinen, hän tuntuu yhdistävän itseensä tunteen lennon ja ajatuksenpainavuuden, kukan ja hedelmän, kevään levottoman kaipauksen ja syksynalistuvan rauhan, päiväpaisteen ja tähtivalon, hän on maan poika, tomunja murheen kahlehtima, mutta hän voi myöskin tulla meitä vastaan kuinAriel Aeoluksen harppujen saattamana. Sen rikkaan inhimillisyydenlähteitä, joista hänen runoutensa on vuotanut, niitä alkuelämyksiä,jotka ovat muodostaneet hänen persoonallisuuttaan, emme missään oleniin lähellä kuin hänen lyriikassaan. Siinä tunnemme paljaimpanahänen valtimonsa lyönnin. Siinä aavistamme olevan kätkettynä hänenneroutensa ja vaikutusvoimansa syvi